Vuosimalllia 1956

Mummoni on kova järjestelemään paikkoja ja siivoamaan. Usein kun siellä piipahtaa, niin tuliaisina tulee milloin mitäkin, mitä mummo on siivotessan todennut tarpeettomaksi. Yleensä jotain pientä ja vanhaa, mutta tällä erää lähti jotain niin isoa, että piti käydä ihan isompi auto hakemassa kotiinkuljetusta varten. Isäni on syntynyt vuonna 56 ja sillä välin kun mummoni oli sairaalan puolella tämän asian tiimoilta piipahtamassa, oli vaarini käynyt tämän huonekalun ostamassa. Se oli heidän ensimmäisiä yhteisiä huonekaluja. Jo pelkästään kaapin historia tekee siitä mielestäni arvokkaan. Kaappi on pysynyt tallessa kaikki nämä vuodet ja nyt viimeisimmäksi ollut aitassa säilytyksessä, josta sen kyytiini nappasin. Ulkoisesti kaappi oli kärsinyt, kuten esim. kuvasta näkyy ja niimpä jälleen kerran oltiin hiomapaperin kanssa kavereita!

 

Tämä kaappi olisi sopinut niin moneen paikkaan meillä, että ihan piti arpoa mihin sen sijoitan! No, minut tuntien tämänkin kanssa möbel-valssia tullaan vielä vetämään... Tuohon yläosaan kuuluu liukuvat lasiovet, mutta koska kaappi nyt asettui lastenhuoneeseen, ei lasiovi ole välttämättä ihan paras mahdollinen ratkaisu. Niinpä jätin toistaiseksi ovet pois kokonaan. Pohjamaalattuani kaapin mietin jo pienen hetken, että laittaisinko kaapin yllätykseksi jollain räväkällä värillä, mutta olen hannari...valkoinen tuli!

Tämä kuvan lastenhuone elää muutosvaihetta. Vähän pitäisi ehkä seinäpintoja "ehjätä" ja uusia tekstiilejäkin olisi tulossa. Tykkään kovasti noista kaapin päällä olevista tauluista ja aika kiva tuli myös tuosta kilin-kolin-maalilla maalatusta ja Ikean kuvioteipillä koristellusta peltipurkista! Näissä väreissä pysytään...