Joulu ja sen perinteet

Joulun valmistelu meillä aloitetaan toisinaan jopa jo heinäkuussa joulumuistamisia hankkien. Osa muistamisista on kaupasta hankittuja, mutta aina osa pyritään tekemään itse. Vähissä erin joulukuun alussa joulukoristeet alkavat hiipiä nurkkiin, vaikka tämän vuotisen havainnoinnin pohjalta voidaan todeta, että kyllä niitä aika vähän on.

Meillä on valikoitunut kodin väreiksi valkoinen ja harmaa(kodin "pikaremontista" joutunee kirjoittamaan ehkä kokonaan oman jutun jossain vaiheessa), joten siellä täällä punainen on aika kiva, hillitysti.



Kynttilän jalka on ollut käytössä jo vuosikymmeniä; alunperin mummollani ja nyt parina jouluna antamassa iloa meillä. Samansävyisillä puuhelmillä(kirpputorin aarteita!) piti tietysti värittää muuten niin väritöntä lasipurkkia. 


Jälkikasvulle tärkeä työ joulun alla on käydä metsästä valitsemassa sopiva kuusi. Kuusi on tähän saakka koristeltu aina aattoaamuna, mutta tänä vuonna poikettiin sen verran, että koristelua aloitettiin jo edellisenä iltana. Jollain piti saada lievitettyä joulun odotuksen tuskaa.

Joulukuusenkoristeita tehtiin tänä vuonna itse lisää! Jokin vaan niin viehättää punaisissa puuhelmissä, joten niitä sitten pienten apureiden kanssa pujoteltiin rautalankaan ja muotoiltiin sydämiä. Yksinkertaisia ja kauniita.


Valkoiset pitsisydämet ovat olleet käytössä useita vuosia. Ne on ostettu Pääkaupunkiseudulta, Koiramäen pajutallilta, joka on varsin tunnelmallinen paikka joulun aikaan...


Ehkä ensi vuodeksi saadaan itsekin opeteltua virkkausta sen verran lisää, että kuuseen saadaan jotain kotikutoista lisää. Mistähän keksisi kuusennauhoihin käsityöversion?

Jouluaatto...aamusta asti hirmuista jännittämistä, että milloin se joulupukki tulee. Iltapäivällä nautitaan lasten ja isovanhempien kanssa jouluruokaa, ja kummasti se aina ehditään syödä juuri sopivasti ennen pukin tuloa. Tovi jos toinenkin vierähtää katsellessa lasten vilpitöntä riemua pakettien avaamisesta ja kaikellahan pitää ehtiä leikkiä ja kaikkea tutkia samana iltana.


Loppuiltaan kuuluu glögiä, pipareita, kinkku-voileipää, suklaata (ja vähän lisää suklaata), hautausmaalla kävelyä ja sauna. Tänä iltana jokainen saa nukahtaa silloin kun haluaa´ja minne haluaa. Allekirjoittanut taisi itse herätä puolen yön jälkeen sohvan nurkasta...

Mutta meidän joulu ei lopu vielä...veljeni perheen kanssa ollaan joka vuosi vietetty Joulu nro 2. Ja koska aina jotain on vaiheessa, puikoilla on aikaa heilua vielä jokunen päivä...

Saksii ja parsii

Monesti mietitty ja toistaiseksi hylätty ajatus; blogin kirjoittaminen. Asia on kuitenkin sen verran jäänyt kummittelemaan, että yrittänyttä ei laiteta. Syvin tarkoitus tällä lienee se, että olisi paikka, johon tallentaa sitä kaikkea mitä aikansa kuluksi tulee väsättyä. Ehkä jopa ohjeenkin kera. Se kuka tätä tulevaisuudessa lukee onkin toinen juttu...

Käsillä tekeminen on ollut merkittävässä asemassa kauan. Ollessani noin 5 - vuotias olin mummollani hoidossa. Hän oli neuvonut minulle kuinka sukkaa parsitaan. Se oli ollut minusta niin kivaa puuhaa, että kotiin päästyäni oli saksinut äitini tekemät tuliterät villasukat reiille ja parsinut niitä onnellisena, kunnes...no, kuulin, että toimintani ei ollutkaan ihan suotavaa.! Että pienenä sitä on aloitettu...

Toinen mistä olen kuullut useampaan otteeseen on samaisen mummon hehkutus siitä, miten helppo hoidettava olen pienenä ollut. Mummoni paukutteli mattopuita vieressä ja minä istuin lattialla kangatilkkujen kanssa niitä järjestellen...ja siitä se ajatus sitten kai lähti!

Veikkaisin tämän käsityö-innostuksen olevan jollain tapaa periytyvää, sillä niin äitini kuin molemmat mummonikin ovat/ ovat olleet äärimmäisen taitavia käsityöihmisiä. Ehkä joku kaunis päivä yllän itsekin samalle tasolle, saa nähdä.

Värkäten-nimi... Se mahdollistaa sisällöksi monenlaisen "värkkäämisen"; langoista, kankaista, puusta...pahimmassa tapauksessa jopa vehnäjauhoista (en todellakaan ole leipomisihminen)! Joskus saattaa tulla luettavaa myös kodin värkkäämisestä(toiset kutsuvat sisustamiseksi), jos oikein kovasti innostun.