Vuosimalllia 1956

Mummoni on kova järjestelemään paikkoja ja siivoamaan. Usein kun siellä piipahtaa, niin tuliaisina tulee milloin mitäkin, mitä mummo on siivotessan todennut tarpeettomaksi. Yleensä jotain pientä ja vanhaa, mutta tällä erää lähti jotain niin isoa, että piti käydä ihan isompi auto hakemassa kotiinkuljetusta varten. Isäni on syntynyt vuonna 56 ja sillä välin kun mummoni oli sairaalan puolella tämän asian tiimoilta piipahtamassa, oli vaarini käynyt tämän huonekalun ostamassa. Se oli heidän ensimmäisiä yhteisiä huonekaluja. Jo pelkästään kaapin historia tekee siitä mielestäni arvokkaan. Kaappi on pysynyt tallessa kaikki nämä vuodet ja nyt viimeisimmäksi ollut aitassa säilytyksessä, josta sen kyytiini nappasin. Ulkoisesti kaappi oli kärsinyt, kuten esim. kuvasta näkyy ja niimpä jälleen kerran oltiin hiomapaperin kanssa kavereita!

 

Tämä kaappi olisi sopinut niin moneen paikkaan meillä, että ihan piti arpoa mihin sen sijoitan! No, minut tuntien tämänkin kanssa möbel-valssia tullaan vielä vetämään... Tuohon yläosaan kuuluu liukuvat lasiovet, mutta koska kaappi nyt asettui lastenhuoneeseen, ei lasiovi ole välttämättä ihan paras mahdollinen ratkaisu. Niinpä jätin toistaiseksi ovet pois kokonaan. Pohjamaalattuani kaapin mietin jo pienen hetken, että laittaisinko kaapin yllätykseksi jollain räväkällä värillä, mutta olen hannari...valkoinen tuli!

Tämä kuvan lastenhuone elää muutosvaihetta. Vähän pitäisi ehkä seinäpintoja "ehjätä" ja uusia tekstiilejäkin olisi tulossa. Tykkään kovasti noista kaapin päällä olevista tauluista ja aika kiva tuli myös tuosta kilin-kolin-maalilla maalatusta ja Ikean kuvioteipillä koristellusta peltipurkista! Näissä väreissä pysytään...

 

 

Helmet ja harjanvarsi

Monta kuukautta olen haaveillut vaaterekkiä makuuhuoneeseen, johon saisin esille sellaiset pidemmät tunikat ja mekot. Kuitenkin tila asettaa hankinnalle haasteita ja kaupan valikoimat ovat kovin rajalliset. Askosta löysin yhden tarpeeksi pienen ja kohtuu edullisen, mutta väri (valkoinen) oli väärä sillä makuuhuoneessa muut huonekalut ovat hyvin tumman ruskeita. Hayn Loop olisi aika ideaali tilankäytöltä, mutta...se on aika arvokas ja ikävä kyllä niin nähty monessa paikassa. Yhden virityksen yritin tehdä itse aiemmin ja se oli kaukana alkuperäisestä ajatuksesta, loppusijoituspaikka löytyi kuitenkin medän leivinuunista...ei mennyt hukkaan!

Yhtenä iltana/yönä, viisi ja puoli tuntia ennen heräämistä töihin tuli valaistuminen! Ajatuksen kulku meni suurinpiirtein näin: ."hitto mä laitan vaan harjanvarren roikkumaan jollain trikookuteella katosta ja that`s it! Mietinpähän asiaa sitten myöhemmin..."--> "Hhmmm...harjanvarsi...maalattuna ja jollain muulla kiinni." ja viimeisenä "kengän nauhat on aika vahvaa ja ei veny ja niihin puuhelmet maalattuna". Tällä idealla piti vähän googletella ja joku muukin oli idean keksinyt, mutta ei anneta sen haitata. Lopputulos juuri oikean kokoinen ja näköinen. Aarikka-fanina nuo puuhelmet osui ja uposi aika hyvin!

Henkareita on kertynyt jos jonkinlaisia ja mummon vanhatkin on säilytetty...niistä valitsinkin puisia yksilöitä tähän käyttöön. Yhteen oli ihanasti nimikoitu polttamalla mummon äidinkin nimi, aika vanhoja siis ovat osittain!

Kukkapöytä...ihan oikeasti

Sanasta kukkapöytä tulee lapsuus mieleen. Muistin mukaan se oli usein miten sellainen kellertävän puun värinen ja siihen oli sitten kerätty kukkia niin paljon kuin sen jalat kestivät. Usein kasteluvesi hulahti tasolle ja lisämausteeksi pöytä sai siitä vielä kauniitä tummentumia. Eipä tulisi äkkisältään mieleen sellaista omaan kotiin hankkia, mutta tulipa kuitenkin! Enkä tuossa kohtaa omistanut edes yhtään horsmaa (siis kukkaa). Ostoilmoituksen moisesta virityksestäkin jätin, mutta lopulta pöytä löytyi työpaikan kahvitauolla! Ja se oli juuri tuo kellertävä ja läikykäs kauhistus! Ei muuta kuin maalisuti kouraan ja uutta maalia pintaan. Lopettelin tuon hyvinkin hitaan maalausoperaation lähellä puolta yötä ja hyvin tyytyväisenä menin nukkumaan. Aamulla iski karu totuus; pöytä oli vielä hirveämpi! Jotenkin kaikki laikut puski maalin läpi ja samoin keltaisuus...kylläpä näytti karmealta. Kolme kerrosta maalia lisää ja johan alkoi suksi luistaa! Nyt se on sellainen kuin oli alunperin ajatus:

Kynttilänjalkojen uudistus

Paikallisella kirpputorilla tulee käytyä välillä turhankin usein ja kyllä sieltä monesti mukaankin jotain tarttuu. Jo muutaman kerran olen pysähtynyt yhden pöydän kohdalla ja tutkaillut siellä olevia sorvattuja puisia kynttilänjalkoja. Kivan mallisia, mutta tuo puunväri ei vaan ole minun väri...saati lakattu mänty,aargh! Viimeisimmällä kerralla nyt sitten kuitenkin niistä muutaman itselleni valitsin ja nyt jälkikäteen ajateltuna; ei ollenkaan huono ostos! Maalia pintaan ja vaikka itse sanonkin; kyllä näistä aikalailla kivat tulikin!

 

Kilin-kolin-maali

Alkaa tuolta ompeluhuoneen nurkasta löytyä kohtalaisen hyvä arsenaali kilin-kolin-maaleja eli spray-maaleja. Niillä on näppärä pikaisesti suihkasta uutta väriä milloin mihinkin. Välillä jopa ilman pohjatöitä, mutta seuraavista kuvista löytyy yksi, johon pohjatyötä tuli tehtyä useampi päivä, nimittäin minun (ehkä jopa äitini) vanha lamppu. Se oli alunperin joulunpunainen...joka ei nyt kovin kamalasti mieltä lämmittänyt. Kerran olin suhauttanut sen jo mustaksi, kunnes keksin, että lampun täytyy ehdottomasti tulla 5-vuotiaan tyttösen huoneeseen. Hioin, hankasin, manasin, hyvä etten roskiin viskannut! Sitten löytyi autotallin kaapista maalinpoistoaine; hip-hurraa! Tuota möhnää kevyt kerros lampun päälle ja jonkin ajan kuluttua maali irtosi ihan super-helposti! Loistavaa...

Pikkulipasto sai uudet nupit; alunperin valkoiset...tällä hetkellä keltaiset ja samalla värillä tuli maalattua vanha ja vihreä pärekoppa. Nyt se nököttää keltaisena naulakon alla kenkiä täynnä.

Pikkusälä piiloon.

Eteisen tasoille kertyy yleensä kaikkea pikkusälää. Johonkin pitäisi mahduttaa kaikki miljoona avainta, heijastimet, taskulamput jne. Ja joskus pitää se käsilaukun sivutaskukin johonkin kipata. Idea löytyi netistä (en kuollaksenikaan muista mistä sieltä), nuppivetimet ja laatikosto Ikeasta ja maalin jämät kaapin perukoilta. Olisin tyttöselle ostanut samanmoisen lokerikon pienempänä, mutta olivat loppu...siitä olisi voinut tehdä vaikka pinkin tai pinkin tai pinkin...väri ei ehkä jää epäselväksi.:)

Mummon vanhat tuolit

Mummolan/ Lapsuuden kodin vinttiä pengatessa löytyi pari vanhaa tuolia, jotka kyllä jotenkin ihmeen kaupalla muistan olleen mummollani käytössä. Tuolit olivat vinttikomerossa, johon ei nyt ihan vettä satanut, mutta kylmässä ja kosteassa olivat olleet säilytyksessä jo pitkän tovin. Nämähän piti ilman muuta raahata omalle pihalle aurinkoa saamaan (tänä kesänä aurinkoa, missä?) ja ipanoiden touhutessa pihaleikkejä käydä hiomapaperin kanssa tuolien kimppuun. Maalit olivat lohkeilleet paikka paikoin ja ei kauhean freesit ollut nuo istumatyynytkään. Vanhat maalit siis pois ja istuinosista kankaat ja pehmusteet vaihtoon...

Kuten ehkä väreistä saattaa olla havaittavissa, niin tuoli tulee pienen 5-vuotiaan neidin huoneeseen...ja käy ehkä vähän paremmin kuin originellinä!;) Sitten toista samanmoista väsäämään!

Niin kivaa,että äitikin tahtoi...

...leikkiä legoilla! Neiti-E sai täyttäessään kolme vuotta lahjaksi pikkulegoja, joihin on porattu reikiä. Mukana oli myös kuminauhaa, johon näitä voi pujoittaa. On tehty kaulakorua ja rannekorua, itselle ja kaverille. Sitten tuli äiti ja lainasi muutaman legon! Ja nyt tunnistaa työkaverit mitkä on minun avaimet!

 

Kaikki on kauniimpaa kesällä...

En toisinaan erityisesti fanita meidän pihaa syystä, että siellä on PALJON asioita, joita haluaisin pois silmistä. Kesä on kuitenkin niin ihanaa ja vihreää, että kaikki näyttää paljon kivemmalta. Ja toki, on pihassa niitäkin juttuja, joista todella pidän! Pihamme on aika suuri ja se on vähän jakautunut erilaisiin alueisiin. Jokaisessa näissä on omat kauniit juttunsa ja kiertelinkin tässä yhtenä aurinkoisena ( sellainenkin kesäkuulle sattui!) päivänä vanhan Canonin kanssa kuvia räpsien... Mitään tehdasvalmisteista ei suuresti löydy lipputangon lisäksi, mutta kierrätyshenkisyyttä ehkä jonkin verran mm. etupihan kahvipöytänä toimii vanha Singerin pöytä, joka on toiminut hoitopöytänä vuonna 1982. Hiekkalaatikko on tehty myrskyssä veneen päälle kaatuneesta kuusesta ja pieni, sievä kukkapenkki (halkaisija kai lähemmän neljä metriä) on tehty sukulaisen puretusta saunan muurista/piipusta. Päivän saldoa...

 

 

 

Osa pihasta on vielä ihan hunningolla, joten niistä ei tällä erää... mutta ehkä jo ensi vuonna pääsen ahkeroimaan maakellarin kimppuun! Suunnitelman on jo aika hyvin selvillä, vielä kun ehtisi toteuttaa!

Vain 10,90€

Isoimman tytön huoneessa on ollut kirjoituspöytänä huuto.netin löytö. Kouvolasta asti se meille matkusti ja on palvelut aika mukavasti. Nyt tuon pöydän on kuitenkin aika siirtyä pienempien huoneeseen, koska sen ääreen mahtuu kaksi neitiä piirrustelemaan. Ensin ajattelin tekeväni tilalle uuden pöydän vanhan Singerin jaloista, mutta odottakoot ne vielä toista käyttöä.

Varastoja aikani pengattu, löytyi sieltä kohtalaisen kokonainen pala käsittelemätöntä puulevyä/liimapuulevyä/ what ever ja siitä se ajatus sitten tuli. Jotain hyvin yksinkertaista ja helppoa (ennen kaikkea edullista).

Sitten vähän sahailua, hiomista, poraamista, ruuvaamista ja maalamista!

Paikallisesta rakennustarvikeliikkeestä ostin pöytään jalat ja muutaman kulmaraudan ja siinäpä sitten olikin kaikki hankinnat pöytää varten. Loput tarvikkeet kaiveltiin omista varastoista. Ja hintaa tuli siis kokonaiset 10,90€.

Sen verran huonetta tuli muuten uudistettua, että seinälle ruuvaillin hyllykön (Made by Ikea) ja toiselle seinälle tuli lautashyllyn tilalle tuollainen kivan kokoinen ja näköinen lokerikko kaikelle tai ehkä vain osalle 5-vuotiaan pikkutavaralle.

Muutama päivä hyllyjen ruuvaillun jälkeen sain puhelun, jossa tarjottiin "iliman eestä" 59 vuotta vanhaa Häklin valmistamaa kaappia. Tuo kaappi olisi ollut niin täydellinen tytön huoneeseen siksi, että kaapin yläosassa on lasivitriini liukuvilla lasiovilla. Niiden taakse olisi saanut kivasti näytille valmiit pikkulego-rakennelmat, mutta...ainut seinä mille se mahtuisi on juuri tuo missä kirjoituspöytä ja seinähylly on...dääm! No, kyllähän se kaappi oli kuitenkin haettava ja katsotaan mihin se päättyy!

Uusi tuoli pöydän ääreen on jossain vaiheessa tulossa, kunhan ehdin sen kunnostaa...jälleen kerran jotain mummon vanhaa...

Ikea-leikkimökistä päivää!

Taitaa olla se aika, kun tässäkin mökissä yritetään pihamaata raivata talven jäljiltä. Se ken tietää meidän pihan, myös tietää, että tuo siistiminen on ikuisuus projekti! Raotetaan totuutta sen verran, että meidän pihasta löytyy paaaljon Kun halvalla sai- juttuja...Meillä on mm. leikkuupuimuri, vaikka meillä ei ole neliötäkään peltoa!

Asiaan palatakseni...Tähän pihan siivous-projektiin kuuluu myös ehdottomasti leikkimökin siivous ja se on oikeasti ihan kivaa hommaa. Aika kuluu huomaamatta lasten kanssa yhdessä touhuten. Hankimme leikkimökin kolme vuotta sitten. Käytettynä ja vähän risana se meidän pihaan laskeutui ja pesänrakennus-vietin ollessa maksimissaan sitä laittelin.

Niin sisältä kuin ulkoa mökki maalattiin. Lattian jätin maalaamatta, kun vähän tuumin sen olevan turhaa... Ja sitten käytiin shoppailemassa Ikeassa ja TA-DAA : lopputulos on lapsille ja itselle mieleinen!

 

PS. Pakko kertoa tuosta hiekkalaatikosta sen verran, että se on oman talon tuotantoa. Kyseessä kuusipuu, joka keksi myrskyssä kaatua meidän puuveneen päälle. Sitä mitä tuosta veneen raadosta tuli, ei kehtaa kuvata...