Kaikki sentit käyttöön

Yksi tyttösistä asustaa omaa huonettaan. Huone ei ole kovin iso ja esim. sänky mahtuu vain ja ainoastaan yhteen kohtaan. Tämä saneleekin pitkälti muun järjestyksen.

Tilankäytön kannalta huoneeseen valittiin vaatekaapeiksi liukuovikaapit valmispakettina, EI mittojen mukaan. Ei hyvä ratkaisu... Kaappien ja seinän väliin jäi noin 20 cm:n tyhjä tila ja eipä mennyt kauaakaan, kun kaappi oikeasti levisi käsiin! Sivuseinä irtosi hiljalleen ja hyllyt tipahtelivat alas.

Tämä ongelma ratkesi lopulta helposti. Tuohon parinkymmenen sentin tyhjään rakoon tehtiin itse mittojen mukaan kirjahylly, joka pakottaa kaapin pysymään kasassa. Hyllyyn mahtuu kirjojen lisäksi mukavasti muuta pientä sälää.

Sängyn (huom. vanha kuva, nykyisin valkoinen sänky) ja kaappien/kirjahyllyn väliin jää oikeasti pieni rako...juuri ja juuri sinne mahtuu jotain kaapista kaivelemaan... silloinkin pitää nuo pienet kummeilta saadut (ihanat!) vaunut ottaa kolosta pois.

 

Tähän huoneeseen ei ole vielä kovin kertynyt seinille mitään. Pari taulua syntyi pika-projektina kaapin nurkkaukseen. Toiseen idea on poimittu Ikeassa myytävästä perhostaulusta (halusin vain värikkämmän version) ja toiseen tauluun bongattiin Pikku Myyn laulusta tyttösen luonnetta kuvaavat sanat.

 

Sängyn päätyyn laitettiin Ikean tauluhylly ja siihen päällystettiin serveteillä pahvinen kirjain. Hyllyllä on myös vaarilta saatuja Muumi-postimerkkejä kehyksissä. Ja nuo perhoset...aika söpö valosarja! Ovat niin paljon käytössä, että saa vähän väliä olla pattereita vaihtamassa. Vaikka kauniit nuo on kyllä ihan ilman valoakin.

 

 

 

Päällystäminen on pop!

En tiedä miksi, mutta meidän kaappeihin kertyy erinäköisiä pelti- ja pahvipurkkeja. Niillä ei välttämättä ole tulopäivänä loppusijoituskohde tiedossa ja useinmiten niiden värit ja kuviotkaan ei kovinkaan mieltä lämmitä, joten...niitä täytyy vähän uudelleen muotoilla!

Tästä pahvirasiasta ei ole alkuperäiskuvaa, mutta se oli alunperin joulunpunainen ja ruusukuvioinen. Lopputuloksesta tuli lopulta vähän hempeämpi! Servettejä, liimaa ja lahjapaketeissa tulleita nauhoja:

 

Seuraava idea lähti yhteispähkäilystä tyttären kanssa. Miten erilaiset tussit, puukynät ja liidut saisi näppärästi tarjolle samaan paikkaan ilman, että kaikki ovat ihan sekaisin. Projektin myötä jouduimme uhrautumaan ja syömään Pringlesejä, mutta ehkä se oli sen vaivan väärti! Keksipurkki maalattiin nopsasti spray-maalilla ja purkit päällystettiin kaapin pohjalle jääneillä kangaspaloilla. Ja huomaa: tusseille tarkoitettuun purkkiin jätimme kannen. Ehkä ne kuiva niin pahasti, jos sattuu tuppi jäämään pois.

 

 

 

Muutama muukin päällystämiseen liittyvä ajatus on vielä kehitteillä, mutta jätetään ne vielä muhimaan...

Treenit virkkuukoukun kanssa

Kouluajoilta ei ole mitään mielikuvaa virkkaamisesta. Puutyöt taisi kiinnostaa enemmän. Pari vuotta sitten mietiskelin, että pitäisiköhän opetella virkkaamaan, kun kaikki muutkin... No mitäpä muuta kun surffaamaan internetin ihmeelliseen maailmaan ja pian oli kädessä tulostettuna niin virkkauksen peruskurssi ja Juhannusruusu-maton ohje!

Väänsin, käänsin ja eipä tuossa nyt mahdottoman kauaa mennyt kun oli kätösissä ihka ensimmäinen maton tekele!

Kyllähän se nyt vähän sinnepäin ainakin oli...huom. oli. Maton oli tarkoitus mennä ystävän vessan lattialle, mutta koska laattalattia on varsin liukas, eikä tuon alle oikein voi mitään liukuestettäkään laittaa (näkyy rumasti läpi), niin purkuunhan tuo matto meni! Ja ei kun "umpinaista" mallia väsäämään... Kun nyt sattui vielä jämiä jäämään, niin piti sitten lisäksi yrittää vielä koria tehdä samaan sarjaan...

 

 

Tästä ontelokuteesta on kyllä jotenkin mukava virkata, varsinkin näin aloittelijana. Mutta hintahan tuossa on vähän suolaisen puoleinen...

 

Myöhemmin olin kirpputorille raahaamassa mummoni vanhaa nahkapallia, kun samainen ystäväni sen nappasi kuorman päältä. Sellaisenaan se ei kovin kaksisen näköinen ollut, joten muutamankin kerran oli puhetta pallin uudelleen verhoilusta. Vähän hirvitti moiseen alkaa päällistä virkkaamaan (tällä kokemuksella), mutta ei tätä nyt tämänkään näköiseksi voinut jättää...

 

 

Paikallisesta kaupasta kävin kuteita ostamassa ja amatöörinä tietysti ostin tuhdimman puoleista kudetta. Pyöreän osan virkkaaminen onnistuikin yllättävän kivuttomasti, jos ei lasketa sitä, että jouduin jonkun kerran purkamaan, kun siitä tuli liian suuri. Ja tämänhän toki huomasin vasta siinä vaiheessa kun olin virkannut jo jonkin matkaa reunaa alaspäin...ei oikein meinannut istua kunnolla pallin päälle minun virkkaukset. Virkkasin, purin, virkkasin, purin... Ja pirulainen kehtasi vielä kääntyä jopa väärään suuntaankin!

Aikani taisteltuani oli tekele niin pitkällä, että loput piti virkata päällisen ollessa paikoillaan. Muutama ilta ja lopputulos alkoi näyttää siedettävältä...mutta kyllä se ennemmin oli survomista kuin virkkaamista!

 

PS. Kaksi viimeistä kuvaa on kopioitu luvan kera osoitteesta www.syvalta.blogspot.fi. Unehtui itse kuvata huisa muodonmuutos...

 

Kun näitä jämiä nyt vielä jäi (olen siis kangaspuilla näistä aiemmin mattoja tehnyt), niin piti vielä yhtä ohjetta lähteä kokeilemaan.... Ohje ei auennut minulle sitten juuri ollenkaan, joten aika lailla soveltaen mentiin ja näin sain ihanan lastenkokoisen perintökiikun alle oman pienen maton. Aika symppis yhdistelmä! Ja voin kertoa, että tuo kiikku on jo nyt hiottu ja maalattu useamman kerran ja kun niin kovassa käytössä on, niin taitaa taas odotella seuraavaa pensseliin tarttujaa...

 

 

 

Ja siitä se sitten lähti...

Kuusi vuotta sitten ostimme talon. Talomme on yksikerroksinen puutalo, joka on rakennettu 80-luvun alkupuolella. Lähes kaikkialla näin silmissäni keltaista(punaista!)...mäntypaneelia, mäntyväliovea, kellertävää lattiamattoa, aavistuksen keltaiseen taittuvaa tapettia, kellastuneet koivukaapistot keittiössä...Ja sitä keltaista on vieläkin, mutta vähemmän ja olen oppinut sitä sietämään...

Remonttia riskasin ja riskasin, mutta suostumusta ei tullut, kun lähes kaikki oli kuitenkin ehjää. Heitin hanskat tiskiin: olkoot! Eräänä kauniina kesäpäivänä se sitten tapahtui. Jokin liitos keittiöaltaan alla oli vuotanut vettä vähissä erin, kunnes kalusteet eivät sitä enää imeneet, vaan vesi tuli lattialle.

Eihän tämä mikään miellyttävä yllätys ollut, väliseinien purkua, lattioiden avaamista, koneellista kuivatusta... Toista kuukautta pois kotoa. Tai olisi niissä oloissa kaksi aikuista pärjännyt, mutta kahden pienen lapsen kanssa ei. Ja vaikka kuinka aika kultaa muistot, niin ei se nyt ihan unelmaremontti ollut, kun pienten tyttöjen kanssa suhailet lähikaupungeissa remonttitarpeita ostelemassa ja keittiötä suunnittelemassa. Vikatikkejä tuli! Mutta ei niin pahoja, että niitä ei voisi jälkikäteen fixata.

Ensimmäisenä valmistui makuuhuone. Sen laittaminen lähti liikkeelle Kodin Terrasta löytyneestä tapetista ja olemassa olevista tummista huonekaluista. Huonekalut meidän taloudessa on joko mummoni tai jonkun muun vanhoja. Uutta löytyy hyvin vähän! 

Tumma lipasto on mummoni vanha ja aika lailla alkuperäisessä kunnossa.

 

Sängyn päällä olevalle hyllylle (joka on muuten talon omaa tuotantoa upotettuine valosarjoineen) on kertynyt muutama lahjaksi saatu esine.

Kattolampun sain laitettua ihan hetki sitten! Aiemmin sängyn päällä oli ihana (kamala) plafondi, joka todellakin keräsi pölyn lisäksi enemmän kärpäsen raatoja kuin siihen tarkoitetut tarrarullat. Kaverin katosta löytyi uusi ihanuus...niin sopivasti bling bling!

Jalaton Lack

Ikean Lack-pöytä, tuo Ikean viiden euron kaunistus/kauhistus, siitä on moneksi. Meillä tuo pöytä on löytynyt muutamasta paikasta ja aina ollut hintansa väärti! Meidän isoimmalla tyttösellä se löytyi alunperin nukkekodin alta, koska se oli passelin kokoinen; nukkekodin pohja oli suurinpiirteinen pöydän kokoinen ja korkuus oli sopiva leikkiä. Tätä tyttöstä ei vaan nukkekoti-leikit enää kiinnosta.

Nyt sitten yhteistuumin päätimme siirtää nukkekodin kahden pienemmän tytön huoneeseen, mutta ongelmaksi muodostui korkeus. Kolme-vuotias ei ylettänyt itse kattoa avaamaan ja pienenä pelkona oli myös se, että jos tuo talo rysähtää jonkun varpaille.

Kaiken maailman alustan rakentamista suunnittelin, kunnes välähti! Ei muuta kuin ruuvaamaan Lack- pöydästä jalat irti ja tilalle kaapissa lojuneet pyörät, ta-daa!

Kirpparilöytö nro 1 (vuonna 2014)

Välillä saan pakkomielteen jostain asiasta tai hankinnasta ja niin kauan sen parissa tehdään töitä, että homma on hanskassa. Nyt kohteena oli vanhempi liinavaatekaappi. Miksikö? Ne vain yksinkertaisesti näyttää kivemmilta. Kahlasin nettiä, kyselin tutuilta ja tuttujen tutuilta ja sitten soi puhelin,että täällä se nyt on! Kauhulla odotin hintaa sillä kaikki näkemäni olivat satasesta ylöspäin, muutamaa yksilöä lukuunottamatta(ja nekin oli yleensä useamman sadan kilometrin päässä). Sieltä se löytyi, kirpputorilta Jyväskylästä 75€. Ja sitten alkoi kaapin "pilaaminen"...

 

 

 

 

 

 

Ja niin sai 4-vuotias tyttö haluamansa kaapin huoneeseensa! Vai kuka sen halusi..?

Ja huom. tuo ihana pieni taittopöytä kaapin vieressä, mummon peruja...

Räsymatto

Matot ovat aina tuottaneet tuskaa. En ikinä löydä mieleistä enkä aina edes tiedä oikein millaista haluan. Ja sen kerran kun tiedän, niin sitten ei löydy. Tutkailin nettikauppoja ja muutaman kerran eksyin ihan kauppaan asti, mutta ei. Etsinnässä oli hyvin värikäs, mutta raikas räsymatto. Kokokaan ei missään passannut. No, olinhan minä parin työn verran opettellut virkkaamista, joten ei muuta kuin oikean väristen kuteiden ostoon. Aikaahan siinä meni ja kipeäksi tuli niin selkä kuin rannekin, mutta matosta tuli niin täydellinen! Juu reunassa on muutama mutka, mutta sekään ei haittaa.

Voihan purkit ja purnukat...

Kirpputoreilta on mukaan tarttunut useampi Riihimäen lasipurkki. Osa löytynyt sukulaisten nurkista ja yksi jopa varta vasten ajettu hakemaan Suonenjoelta. Osa purnukoista on käytössä jatkuvasti, mutta suurin osa näistä nököttää melkein ympäri vuoden keittiön kaapin päällä. Tähän aikaan vuodesta nuo purnukat kuitenkin jakautuvat koristamaan kotia.Nyt taitaa kuitenkin olla aika nostella purkit takaisin kaapin päälle...

Sorruin ostamaan muutaman lasipurkin ihan uutta tuotantoa tässä taannoin. Kokeilin sinne ja tänne, ei... kyllä nämä vanhat vaan miellyttävät silmää enemmän. Ja niissä säilyy niin näppärästi monenlaiset jutut; mm. kahvinkeittimen vierestä löytyy muutama purkki kahville, teelle ja sokerille.

Matalissa Kumelan-lasikansilla varustetuissa purkeissa oli tänä jouluna erinäköisiä jouluvaloja. Näitä, varsinkin patteriversioita meiltä löytyy ehkä liiankin kanssa...mutta ne vaan on niin näppäriä, kun pienet lapset eivät ylety kiskomaan roikkuvista johdoista!


Tästä aasin siltaa käyttäen päästään purnukoista johonkin itse tehtyyn eli omavalmiste valosarjaan. Näitä nyt voi tehdä hyvinkin erilaisilla tavoilla ja eri materiaaleista, mutta tässä oma versioni. Eli vesi-ilmapallon päälle pyöritin aika napakasti lankaa, jossa oli jo valmiiksi paljetteja. Kun lankaa oli sopivasti ja laitoin reilun kerroksen tapettiliimaa päälle ja eikun kuivamaan. Pallojen kuivettua puhkaisin ilmapallot ja kaivelin ne lankapallon sisältä varovasti ulos ja tilalle ujutin valosarjan (kaksi lamppua per pallukka). Ja that´s it!

.