Vuosimalllia 1956

Mummoni on kova järjestelemään paikkoja ja siivoamaan. Usein kun siellä piipahtaa, niin tuliaisina tulee milloin mitäkin, mitä mummo on siivotessan todennut tarpeettomaksi. Yleensä jotain pientä ja vanhaa, mutta tällä erää lähti jotain niin isoa, että piti käydä ihan isompi auto hakemassa kotiinkuljetusta varten. Isäni on syntynyt vuonna 56 ja sillä välin kun mummoni oli sairaalan puolella tämän asian tiimoilta piipahtamassa, oli vaarini käynyt tämän huonekalun ostamassa. Se oli heidän ensimmäisiä yhteisiä huonekaluja. Jo pelkästään kaapin historia tekee siitä mielestäni arvokkaan. Kaappi on pysynyt tallessa kaikki nämä vuodet ja nyt viimeisimmäksi ollut aitassa säilytyksessä, josta sen kyytiini nappasin. Ulkoisesti kaappi oli kärsinyt, kuten esim. kuvasta näkyy ja niimpä jälleen kerran oltiin hiomapaperin kanssa kavereita!

 

Tämä kaappi olisi sopinut niin moneen paikkaan meillä, että ihan piti arpoa mihin sen sijoitan! No, minut tuntien tämänkin kanssa möbel-valssia tullaan vielä vetämään... Tuohon yläosaan kuuluu liukuvat lasiovet, mutta koska kaappi nyt asettui lastenhuoneeseen, ei lasiovi ole välttämättä ihan paras mahdollinen ratkaisu. Niinpä jätin toistaiseksi ovet pois kokonaan. Pohjamaalattuani kaapin mietin jo pienen hetken, että laittaisinko kaapin yllätykseksi jollain räväkällä värillä, mutta olen hannari...valkoinen tuli!

Tämä kuvan lastenhuone elää muutosvaihetta. Vähän pitäisi ehkä seinäpintoja "ehjätä" ja uusia tekstiilejäkin olisi tulossa. Tykkään kovasti noista kaapin päällä olevista tauluista ja aika kiva tuli myös tuosta kilin-kolin-maalilla maalatusta ja Ikean kuvioteipillä koristellusta peltipurkista! Näissä väreissä pysytään...

 

 

Helmet ja harjanvarsi

Monta kuukautta olen haaveillut vaaterekkiä makuuhuoneeseen, johon saisin esille sellaiset pidemmät tunikat ja mekot. Kuitenkin tila asettaa hankinnalle haasteita ja kaupan valikoimat ovat kovin rajalliset. Askosta löysin yhden tarpeeksi pienen ja kohtuu edullisen, mutta väri (valkoinen) oli väärä sillä makuuhuoneessa muut huonekalut ovat hyvin tumman ruskeita. Hayn Loop olisi aika ideaali tilankäytöltä, mutta...se on aika arvokas ja ikävä kyllä niin nähty monessa paikassa. Yhden virityksen yritin tehdä itse aiemmin ja se oli kaukana alkuperäisestä ajatuksesta, loppusijoituspaikka löytyi kuitenkin medän leivinuunista...ei mennyt hukkaan!

Yhtenä iltana/yönä, viisi ja puoli tuntia ennen heräämistä töihin tuli valaistuminen! Ajatuksen kulku meni suurinpiirtein näin: ."hitto mä laitan vaan harjanvarren roikkumaan jollain trikookuteella katosta ja that`s it! Mietinpähän asiaa sitten myöhemmin..."--> "Hhmmm...harjanvarsi...maalattuna ja jollain muulla kiinni." ja viimeisenä "kengän nauhat on aika vahvaa ja ei veny ja niihin puuhelmet maalattuna". Tällä idealla piti vähän googletella ja joku muukin oli idean keksinyt, mutta ei anneta sen haitata. Lopputulos juuri oikean kokoinen ja näköinen. Aarikka-fanina nuo puuhelmet osui ja uposi aika hyvin!

Henkareita on kertynyt jos jonkinlaisia ja mummon vanhatkin on säilytetty...niistä valitsinkin puisia yksilöitä tähän käyttöön. Yhteen oli ihanasti nimikoitu polttamalla mummon äidinkin nimi, aika vanhoja siis ovat osittain!

Kukkapöytä...ihan oikeasti

Sanasta kukkapöytä tulee lapsuus mieleen. Muistin mukaan se oli usein miten sellainen kellertävän puun värinen ja siihen oli sitten kerätty kukkia niin paljon kuin sen jalat kestivät. Usein kasteluvesi hulahti tasolle ja lisämausteeksi pöytä sai siitä vielä kauniitä tummentumia. Eipä tulisi äkkisältään mieleen sellaista omaan kotiin hankkia, mutta tulipa kuitenkin! Enkä tuossa kohtaa omistanut edes yhtään horsmaa (siis kukkaa). Ostoilmoituksen moisesta virityksestäkin jätin, mutta lopulta pöytä löytyi työpaikan kahvitauolla! Ja se oli juuri tuo kellertävä ja läikykäs kauhistus! Ei muuta kuin maalisuti kouraan ja uutta maalia pintaan. Lopettelin tuon hyvinkin hitaan maalausoperaation lähellä puolta yötä ja hyvin tyytyväisenä menin nukkumaan. Aamulla iski karu totuus; pöytä oli vielä hirveämpi! Jotenkin kaikki laikut puski maalin läpi ja samoin keltaisuus...kylläpä näytti karmealta. Kolme kerrosta maalia lisää ja johan alkoi suksi luistaa! Nyt se on sellainen kuin oli alunperin ajatus: