Treenit virkkuukoukun kanssa

Kouluajoilta ei ole mitään mielikuvaa virkkaamisesta. Puutyöt taisi kiinnostaa enemmän. Pari vuotta sitten mietiskelin, että pitäisiköhän opetella virkkaamaan, kun kaikki muutkin... No mitäpä muuta kun surffaamaan internetin ihmeelliseen maailmaan ja pian oli kädessä tulostettuna niin virkkauksen peruskurssi ja Juhannusruusu-maton ohje!

Väänsin, käänsin ja eipä tuossa nyt mahdottoman kauaa mennyt kun oli kätösissä ihka ensimmäinen maton tekele!

Kyllähän se nyt vähän sinnepäin ainakin oli...huom. oli. Maton oli tarkoitus mennä ystävän vessan lattialle, mutta koska laattalattia on varsin liukas, eikä tuon alle oikein voi mitään liukuestettäkään laittaa (näkyy rumasti läpi), niin purkuunhan tuo matto meni! Ja ei kun "umpinaista" mallia väsäämään... Kun nyt sattui vielä jämiä jäämään, niin piti sitten lisäksi yrittää vielä koria tehdä samaan sarjaan...

 

 

Tästä ontelokuteesta on kyllä jotenkin mukava virkata, varsinkin näin aloittelijana. Mutta hintahan tuossa on vähän suolaisen puoleinen...

 

Myöhemmin olin kirpputorille raahaamassa mummoni vanhaa nahkapallia, kun samainen ystäväni sen nappasi kuorman päältä. Sellaisenaan se ei kovin kaksisen näköinen ollut, joten muutamankin kerran oli puhetta pallin uudelleen verhoilusta. Vähän hirvitti moiseen alkaa päällistä virkkaamaan (tällä kokemuksella), mutta ei tätä nyt tämänkään näköiseksi voinut jättää...

 

 

Paikallisesta kaupasta kävin kuteita ostamassa ja amatöörinä tietysti ostin tuhdimman puoleista kudetta. Pyöreän osan virkkaaminen onnistuikin yllättävän kivuttomasti, jos ei lasketa sitä, että jouduin jonkun kerran purkamaan, kun siitä tuli liian suuri. Ja tämänhän toki huomasin vasta siinä vaiheessa kun olin virkannut jo jonkin matkaa reunaa alaspäin...ei oikein meinannut istua kunnolla pallin päälle minun virkkaukset. Virkkasin, purin, virkkasin, purin... Ja pirulainen kehtasi vielä kääntyä jopa väärään suuntaankin!

Aikani taisteltuani oli tekele niin pitkällä, että loput piti virkata päällisen ollessa paikoillaan. Muutama ilta ja lopputulos alkoi näyttää siedettävältä...mutta kyllä se ennemmin oli survomista kuin virkkaamista!

 

PS. Kaksi viimeistä kuvaa on kopioitu luvan kera osoitteesta www.syvalta.blogspot.fi. Unehtui itse kuvata huisa muodonmuutos...

 

Kun näitä jämiä nyt vielä jäi (olen siis kangaspuilla näistä aiemmin mattoja tehnyt), niin piti vielä yhtä ohjetta lähteä kokeilemaan.... Ohje ei auennut minulle sitten juuri ollenkaan, joten aika lailla soveltaen mentiin ja näin sain ihanan lastenkokoisen perintökiikun alle oman pienen maton. Aika symppis yhdistelmä! Ja voin kertoa, että tuo kiikku on jo nyt hiottu ja maalattu useamman kerran ja kun niin kovassa käytössä on, niin taitaa taas odotella seuraavaa pensseliin tarttujaa...