Ja siitä se sitten lähti...

Kuusi vuotta sitten ostimme talon. Talomme on yksikerroksinen puutalo, joka on rakennettu 80-luvun alkupuolella. Lähes kaikkialla näin silmissäni keltaista(punaista!)...mäntypaneelia, mäntyväliovea, kellertävää lattiamattoa, aavistuksen keltaiseen taittuvaa tapettia, kellastuneet koivukaapistot keittiössä...Ja sitä keltaista on vieläkin, mutta vähemmän ja olen oppinut sitä sietämään...

Remonttia riskasin ja riskasin, mutta suostumusta ei tullut, kun lähes kaikki oli kuitenkin ehjää. Heitin hanskat tiskiin: olkoot! Eräänä kauniina kesäpäivänä se sitten tapahtui. Jokin liitos keittiöaltaan alla oli vuotanut vettä vähissä erin, kunnes kalusteet eivät sitä enää imeneet, vaan vesi tuli lattialle.

Eihän tämä mikään miellyttävä yllätys ollut, väliseinien purkua, lattioiden avaamista, koneellista kuivatusta... Toista kuukautta pois kotoa. Tai olisi niissä oloissa kaksi aikuista pärjännyt, mutta kahden pienen lapsen kanssa ei. Ja vaikka kuinka aika kultaa muistot, niin ei se nyt ihan unelmaremontti ollut, kun pienten tyttöjen kanssa suhailet lähikaupungeissa remonttitarpeita ostelemassa ja keittiötä suunnittelemassa. Vikatikkejä tuli! Mutta ei niin pahoja, että niitä ei voisi jälkikäteen fixata.

Ensimmäisenä valmistui makuuhuone. Sen laittaminen lähti liikkeelle Kodin Terrasta löytyneestä tapetista ja olemassa olevista tummista huonekaluista. Huonekalut meidän taloudessa on joko mummoni tai jonkun muun vanhoja. Uutta löytyy hyvin vähän! 

Tumma lipasto on mummoni vanha ja aika lailla alkuperäisessä kunnossa.

 

Sängyn päällä olevalle hyllylle (joka on muuten talon omaa tuotantoa upotettuine valosarjoineen) on kertynyt muutama lahjaksi saatu esine.

Kattolampun sain laitettua ihan hetki sitten! Aiemmin sängyn päällä oli ihana (kamala) plafondi, joka todellakin keräsi pölyn lisäksi enemmän kärpäsen raatoja kuin siihen tarkoitetut tarrarullat. Kaverin katosta löytyi uusi ihanuus...niin sopivasti bling bling!